do not ever give up

en ole kirjoitellut nyt vähään aikaan. en ala sitä tänne kertomaan, mutta tarvitsen vähän muuta ajateltavaa kun tämän blogin.. voitteko uskoa miten paljon ihminen voi mennä rikki henkisesti, mutta se ei näy päällepäin. aina niitä asiaoita vaan ei voi pitää sisällään ja ne on pakko kertoa jollekkin. mutta jos se joku on henkilö, joka vaan ei ymmärrä.. eikä ole ketään muuta. rukoileminenn auttaa ja on aina se yksi, joka kuuntelee. mutta tarvitsen myös sen jonkun joka täällä maanpäällä kuuntelee ja halaa kun on paha olla, jos sattuu tai joka hidataa sinua elämästä.. kyllä sen kaiken pystyy itse kantamaan, mutta se on rankkaa.. lopuksi on niin rikki sisältä, että sitä on todella vaikea enää korjata. siksi jokaisella pitäisi olla joku, joka oikeasti välittää ja kuuntelee. kaikki on mahdollista jos todella haluaa ja uskoo. se vaan vie niin paljon.. kerron nyt jotain mukavaakin tähän väliin, ettei kaikki ole niin vakavaa ja inhottavaa ! ensi viikolla menen ostamaan itselleni uuden puhelimen jaa lucas osti minulle tänään mustat saappaat ja murulle ostettiin talvitakki. voi että olen kyllä niin onnellinen, että lucas on minun vierellä ja se helpottaa oloa vaikeinakin aikoina, kun se oma muru on siinä vieressä ja rakastaa. en kyllä tiedä, missä olisin jos lucas ei olisi minun elämässä. tai en seuraisi jumalaa. en kyllä haluaisi tietääkkään. näin on hyvä. "vaikka on joskus vaikeaa, muistakaa tämä: do not ever give up !"